SIPOON RESERVILÄISTEN KESÄVIERAILU SAKSAN YLÄ-BAIJERIIN VUORISTOJÄÄKÄREIDEN LUOKSE

Kaksi Sipoon reserviläistä vieraili kutsuttuna 24.-29.6.2026 välisenä aikana Saksan Bundeswehrin vuoristojalkaväen reserviläisten GebJgRK Wolkersdorf Waginger Seen järjestämässä vuoristoharjoituksessa ja kantoivat Suomen lippua sotien uhrien 225 vuotiseen muistopäivässä. Keskeinen osa vierailua oli tulevan syksyn Edelweiss-vuoristoharjoitusmarssien suunnittelun viimeistely. Syksyn tapahtumaan osallistuu suomalaisista reserviläisistä koostuva ryhmä sekä mahdollisuuksien mukaan yksi varusmies.

SOPEUTUMISESTA MARSSEILLE

Saapumispäivänä suoritimme Robertin eli GebJgRK-oppaamme kanssa Thorau Alm vuoren kupeessa 700 nousumetrin sopeutumismarssin. Seuraavana päivänä huiputimme GebJgRK-ryhmän mukana 1808 metrin korkeuteen kohoavan Geigelstein vuoren. Kokopäivän 16 km pituisella marssilta kertyi 1282 nousumetriä. Paahteisilla vuorenrinteillä lämpötila nousi yli +31°C. Suomalaisille alkukesänlämpötiloihin tottuneille harjoitus oli vaativa, mutta palkitseva. Huipulta avautui panoraamanäkymä vuoristoon. Itävallan puolelta näimme Villi keisari ja Kesy keisari vuoret. Geigelstein on aina ollut Bundeswehrin harjoitteluvuori. Kyseessä oli haastava vuoristokierros yhdelle Chiemgaun Alppien kauneimmista panoraamahuipuista. Marssin jälkeen viilenneltiin Ruhpoldingin uimalan altaissa. Taustalla näkyi 1645 metriä korkea Rauchberg vuori, joka pitää sisällään erikoisen episodin, sillä vuoren huipun vieraskirjasta paikalliset historioitsijat ovat löytäneet yhdeksän suomalaisen nimet ajalta 12.-16.5.1943 – Linna, Törmä, Mäkinen, Alapispa, Labbart, Malmgren, Hoikkala, Forss ja Visula. Sattumalta tämä oli kiinnostava sotahistoriallinen löytö. Välipäivänä tehtiin veneretki Königsseen kauniille St. Bartolomän ja Saletin rannoille. Kristallinkirkkaassa vedessä uimisen jälkeen syötiin paikallista kalaa ja juotiin hellepäivän spritzereitä.

EDELWEISS-VUORISTOMARSSI

Aamutuimaan aloitimme Björnin eli GebJgRK-oppaamme kanssa Edelweiss-vuoristomarssin Schneibstein vuorelle 2276 metrin korkeuteen. Reitti kävi Jenner vuoren 1874 m kautta. Alun rinnepolkujen jälkeen reitti oli suomalaisittain vaikeakulkuista – kivikkoista ja jyrkkiä rinteitä rinnevaaroineen. Tunnetusti tämä kokopäivän marssi vaatii hyvää lajinomaista kuntoa ja varmaa jalkaa useiden tuntien ajan. Auringon paahteessa lämpö kohosi hurjaan +37°C:een. Tauot pidettiin niukalti saatavissa olevien pensaiden varjossa. Vettä oli varattu 3 litran sijaan 4 litraa per marssija. Osa rinteellä vastaantulijoista kertoi jättäneensä nousun kesken, mikä kertoi vaativista olosuhteista.

Schneibstein vuoren huipulla kirjaimellisesti seistiin toinen jalka Saksassa ja toinen Itävallassa. Sieltä oli mahtavat näkymät Saksan kolmanneksi korkeimmalle Watzmann vuorelle, viereiselle Pirun seinämälle ja Itävallan aaltoileville vuoristorivistöille. Lisäksi oli näkymä 30-luvulla harvinaiselle vuorikauriille (capra ibex) tehdylle rinnealueelle. Marssi oli siitä mukava, sillä jokainen 100 metrin nousu alensi lämpötilaa noin 0,5°C verran. Helteestä huolimatta, huipulla oli vielä lunta. 16 km matkalta kertyi 1272 nousumetriä.

SOTIEN UHRIEN 225-VUOTINEN MUISTOPÄIVÄ

Sipoon reserviläiset saivat keväällä kutsun osallistua kansainväliseen Altenmarkt an der Alzin Bamburgin luostarista käynnistyneeseen muistotilaisuuteen. Tilaisuus oli yhdistelmä Napoleonin sotien ja kahden maailmansodan uhrien muistamista. Tämä 225 vuoden takaa juontuva tapahtuma liikutti laajalti koko alueen yhteisöä. Kertomuksissa se kytkeytyi paljolti Punaisen ristin kaltaisen toimijan ideoihin, jossa avun välittäminen saajan taustoista riippumatta on keskeisin arvo. Kuljettuamme pitkässä soihtujen täyttämässä kolmijonossa pärisivät rummut, soittokunta soitti ja kovat kimeät etäältä kuuluvat laukaukset vavahduttivat ihmisiä.

Muistotilaisuudessa kunnioitettiin yli 2000 baijerilaista, itävaltalaista ja ranskalaista Hohenlindenin taistelun 3.12.1800 haudattua uhria. Bamburgin luostari oli tuolloin yksi viidestä sotilassairaalasta, jossa vaikeat terveysolosuhteet ja puhjennut punatauti vaativat yli 2000 ihmishenkeä. Matkalla kunnioitimme useita hautausmaita, varhaisista nykyaikaan. Vaikka rituaali oli pohjimmiltaan katolilainen, niin seppelöintien yhteydessä puhui tasasävyisesti myös protestanttinen ja ortodoksinen pappi. Seppeleiden viennin yhteydessä laskimme myös Suomen lipun. Arvovaltaisten vieraiden viesti uutisessa tiivistettiin seuraavasti:

”Rauhaa ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Erityisesti aikoina, jolloin sodat ja konfliktit hallitsevat otsikoita, menneiden sotien uhrien muistaminen on erityisen tärkeää. Tämä viesti oli 225 vuotisen muistopäivän keskiössä. Samaan aikaan veteraaniyhdistys juhli 200-vuotista taivaltaan.” (Linkki videoon: https://www.rfo.de/mediathek/video/soldatentreffen-mit-ilse-aigner/)

Tapahtuman jälkeen ihmiset suuntasivat olut-tupiin. Keskustelu ja kuulumisten vaihto oli vilkasta. Mainitsin, että Venäjän ja Suomen välillä vuosina 1808-1809 käyty Suomen sota liittyy myös tapahtumaan, sillä tämä Napoleonin sotiin liittyvä episodi lopulta irrotti Suomen emämaastaan Ruotsista Venäjän tsaarin alaiseksi suurruhtinaskunnaksi yli sadaksi vuodeksi. Sodan tuloksena 11 000 sotilaan armeijasta palasi Ruotsista kotikonnuilleen vain vajaa 800 rampaa tai hyvin kulunutta miestä. Taisteluiden tauottua nämä koettelemukset ja menetykset kuvasi kenraali von Döbeln verikyynelpuheena tunnetussa puheessaan Uumajan torilla – ehkäpä kaunopuheisimmin koko sotahistoriassa. (Tietyt kohdat siinä löytävät relevanssia myös nykyisinä aikoina.) Kaiken kaikkeaan tunteikkaaseen muistotilaisuuteen ja kiehtovaa keskustelujen verkostoon oli arvokasta osallistua.

Paikalla oli vieraita Ranskan Baijerin reserviläisyhdistyksestä, Itävallasta ja Suomesta Sipoon reserviläiset. Tilaisuuden järjestivät Altenmarktin reserviläisten puheenjohtaja herra Losert ja alueen kyläyhteisö. Järjestelyjä tukivat Vuoristojalkaväen reservi GebJgRK Wolkersdorf Waginger See ja Vuoristojalkaväen reservi GebJgRK Traunstein.

PÄÄTÖSPÄIVÄ

Päätteeksi koimme todellista Ylä-Baijerin vieraanvaraisuutta! Yhteisöllinen päivällinen järjestettiin Tettenhausenin Waginger see -järven rannalla olevassa ravintolassa. Ystävämme olivat pukeutuneet perinnepukuihinsa, jonka lisäksi Robert ja hänen poikansa yllättivät seurueen soittamalla haitarilla ja kitaralla paikallisia sävelmiä. Suuret kiitokset Robertille, Björnille ja Klausille perheineen sekä GebJgRK -yhteisölle. Pian tapaamme uudestaan!

Teksti: Mika Helin
Kuvat: Mika Helin & GebJgRK Wolkersdorf Waginger See